Alkukesä, tai kuten vanha kansa sanoi, “pikkukesä”. Loppukevättä ja varhaiskesää on nimitetty pikkukesäksi vastakohtana kesäpäivänseisauksen jälkeiselle isokesälle. Luonto on pikkukesällä kauneimmillaan »Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomenkukka kolmantena!» (Lähde: Taivaannaula, kirjoittaja Anssi Alhonen)

Alkukesästä vehreys valtaa luonnon ja kaikkialla on hehkuvan vaaleanvihreää: lehdet, ruoho ja taimet hehkuvat hetken vaaleassa ja voimakkaassa vihreässä, ennenkuin tummuvat keskikesän keskivihreään olotilaansa. Tätä klorofyllin väriä kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallelan on sanottu vihanneen, jopa niin paljon että hän halusi paeta sen ylivaltaa Suomen luonnossa jonnekin muualle, jossa “olisi jotain muitakin värejä maalattavaksi”.

Päinvastoin kuin Akseli, minä rakastan tätä vuodenaikaa yli kaiken (olenhan syntynyt pikkukesän aikaan itsekin). Sain innoituksen tähän abstraktiin esitykseen aiheesta eräänä pilvisenä kesäkuun alun päivänä, kun sateisen päivän epäsuora valo sai luonnon hehkumaan ylimaalliselta näyttävän neon-vihreän vallassa.

“Alkukesä”. Öljypastellit paperille 45 x 45 cm, 2022.

This post is also available in: englanti