Alkukesä, tai kuten vanha kansa sanoi, “pikkukesä”. Loppukevättä ja varhaiskesää on nimitetty pikkukesäksi vastakohtana kesäpäivänseisauksen jälkeiselle isokesälle. Luonto on pikkukesällä kauneimmillaan »Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomenkukka kolmantena!» (Lähde: Taivaannaula, kirjoittaja Anssi Alhonen)

Alkukesästä vehreys valtaa luonnon ja kaikkialla on hehkuvan vaaleanvihreää: lehdet, ruoho ja taimet hehkuvat hetken vaaleassa ja voimakkaassa vihreässä, ennenkuin tummuvat keskikesän keskivihreään olotilaansa. Tätä klorofyllin väriä kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallelan on sanottu vihanneen, jopa niin paljon että hän halusi paeta sen ylivaltaa Suomen luonnossa jonnekin muualle, jossa “olisi jotain muitakin värejä maalattavaksi”.

Päinvastoin kuin Akseli, minä rakastan tätä vuodenaikaa yli kaiken (olenhan syntynyt pikkukesän aikaan itsekin). Sain innoituksen tähän abstraktiin esitykseen aiheesta eräänä pilvisenä kesäkuun alun päivänä, kun sateisen päivän epäsuora valo sai luonnon hehkumaan ylimaalliselta näyttävän neon-vihreän vallassa.

“Alkukesä”. Öljypastellit paperille 45 x 45 cm, 2022.

“Viha – Rakkaus” öljypastelli paperille 50 x 33 cm, 2021

Aloin kiinnostua pilvimuodostelmista vuosikymmenen vaihteessa (2019-2020). Tässä on tulevan Pilvi-sarjani ensimmäinen teos, öljyvärimaalaus. Maalauksessa yritin tavoittaa sitä taianomaista tunnelmaa, jonka kokee kun makaa katsellen muutoin aurinkoiselle taivaalle, ja yksi pieni pilvenhattara peittää hetkellisesti auringon.

Maalauksissani objekti asettuu tilaan. Taustan pilvenhattaran värit käyvät vuoropuhelua keskenään ja virittävät maalaukseen jännitteen, joka on samalla aktiivinen mutta silti rauhallinen: objekti asettuu tilassa lepoon.

Tämä tilassa tapahtuva prosessi kuvastaa kaiken hetkellisyyttä: pilven vesihöyrystä syntynyt muoto elää, pian se on muuttunut toisenlaiseksi. Teoksissani pyrin luomaan katsojalle intensiivisen läsnäolon hetken, joka on samalla ikuinen mutta silti vain silmänräpäys ajassa. Hetken, joka muistuttaa että maailmankaikkeudessa mikään ei ole pysyvää paitsi jatkuva muutos.

Pilvi-sarja mietiskelee myös ajattelun ja ihmisen mielen olemusta. Se on saanut innoituksensa buddhalaisesta “kirkkaan mielen” tai “sinisen kirkkaan taivaan” harjoituksesta, jossa ajatteleva ihmismieli samaistetaan kirkkaaseen taivaaseen. Kuten taivas, myös mieli on perusolemukseltaan miltei ääretön, rauhallinen, tasainen ja säteilevä kirkas tila vailla esteitä. Mutta kuten taivaan usein peittävät pilvet, myös mielemme voi ruuhkautua ja sameutua sen peittävien pilvien toimesta.

“Pilvi I”. Öljy kankaalle, 100 x 120 cm, 2020.

Tämä kuivapastellityö on tehty luonnossa järven äärellä kesällä 2019. Se syntyi vain muutaman päivän aikana. Joka aamu asetuin järvenrannalle, tein lyhyen meditaatioharjoituksen ja aloin työskennellä maiseman äärellä. “Pilvi” kuvaa valtavan isoa pilvimuodostelmaa joka roikkuu vaaleanpunertavan järven ja sen saarten yllä, kuin elävä ja hengittävä olento. Kuvaan voi tulkita monia erilaisia asioita kuin vain fyysisen maiseman kuvauksen.

Kiinnostukseni pilvimuodostelmia kohtaan heräsi tämän työn äärellä ja aloitti teossarjan Sininen kirkas taivas, jossa kuvaan erimuotoisia pilviä vertauskuvallisesti ihmismielen toimintaa pohdiskellen.

“Pilvi” kuivapastelli paperille, 63 x 34,5 cm, 2019

Tämä öljypastellipiirros on tehty Hiidenveden rannalla kesällä 2016 muutaman päivän aikana. Kesä oli todella kylmä ja sateinen, ja kuvassa on näkymä Hiidenvedelle sateisena päivänä, jolloin sade muutti järvenpinnan ja kaiken ympäröivän tasaisen valkoisenharmaaksi massaksi. Näkymä on itse asiassa kaunis ja rauhallinen, vaikkakin taiteilija ja myös teos altistui pienelle kosteudelle ja luonnonvoimille (minulla oli sadevaatteet ja paperi oli läpinäkyvän sateenvarjon alla suojassa). Sateessa äänet häipyvät ja maisemasta jää jäljelle vain olennainen.

Hiidenvesi sateessa, öljypastelli paperille, 71 x 52,5 cm, 2016